”Te ette ole tahtoneet sotaa, te rakastitte rauhaa, työtä ja kehitystä, mutta teidät pakotettiin taisteluun, jossa olette tehneet suurtöitä, tekoja, jotka vuosisatoja tulevat loistamaan historian lehdillä.” Näin kirjoitti Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheim päiväkäskyssään talvisodan päättyessä 14. maaliskuuta 1940. Mannerheimin sanat ovat erityisen ajankohtaisia tällä viikolla, kun olemme juhlineet Suomen itsenäisyyttä 106. kerran.
Olosuhteita rintamalla on meidän nuorempien sukupolvien lähes mahdotonta ymmärtää. Moni isänmaan poika menetti henkensä ja lukemattomat loukkaantuivat pysyvästi sodissa. Näiden uhrausten myötä itsenäisyytemme säilyi. Tässä yhteydessä on myös syytä korostaa Suomen naisten valtavaa panosta. Kun miehet olivat rintamalla, oli kotirintamasta huolehdittava. Ilman naisten työtä, ei rintamakaan olisi kestänyt. Myös Lotta Svärd -järjestön mittava työ on mainittava.
Samalla on tärkeää muistaa, että vaikka sota päättyy, sodan vaikutukset eivät lopu heti, kun rauhansopimuksen muste kuivuu. Rauhanehdot olivat Suomelle hyvin raskaat ja sotakorvaukset valtavat. Mutta siitäkin selvittiin valtavalla päättäväisyydellä. On suoranainen ihme, että tähän oli voimia äärimmäisen vaikeiden sotavuosien jälkeen. Sillä sodan muistot ja jälkiseuraukset ovat olemassa, vielä kauan sen jälkeen, kun tykinlaukaukset ovat vaienneet. Sodan jälkeen ei ollut olemassa sitä hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa me nuoremmat olemme tottuneet elämään. Nykypäivän hyvinvointi rakennettiin veteraanisukupolvien kovalla työllä. Tämä tarkoitti myös, että sitä yhteiskunnan tukea, jota moni olisi tarvinnut, ei ollut saatavilla sotien jälkeen. Ei esimerkiksi ollut mahdollisuuksia saada terapiaa sodan kauhujen käsittelemiseksi.
Olen iloinen, että viime viikolla kaikki eduskuntaryhmät tekivät yhdessä lakialoitteen rintamalisän korottamisesta. Tässä asiassa ei ole hallitus – oppositio asetelmaa. Kaikki eduskuntaryhmät haluavat tämän lakialoitteen avulla parantaa veteraanien asemaa myös näinä taloudellisesti vaikeina aikoina.
Kiitollisuus veteraanisukupolvia kohtaan on valtava. Emme koskaan saa unohtaa veteraaniemme uhrauksia maamme itsenäisyyden puolesta. On valtava etuoikeus saada asua omassa vapaassa maassa, demokraattisessa oikeusvaltiossa, turvassa. Meidän nuorempien sukupolvien on vaalittava veteraanien perintöä pitämällä hyvinvointiyhteiskunnasta huolta.
Samalla on hyvä muistaa, että vapaus ei ole itsestäänselvyys muualla maailmassa. Venäjän julma hyökkäyssota Ukrainassa muistuttaa meitä tästä joka päivä. Ja on täysin keskeistä, että Suomi ja koko Eurooppa myös jatkossa jatkaa Ukrainan ja ukrainalaisten tukemista.
Otto Andersson
Kansanedustaja ja RKP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja
UM 8.12.2023