Suomen suurimpia tulevaisuuden haasteita on henkilöstöpula terveydenhuollossa. On tärkeää ymmärtää, että ilman riittävää ja hyvinvoivaa henkilöstöä ei ole hyvää hoitoa ja hoivaa. Näin on riippumatta siitä, mitä hallintouudistuksia tehdään tai mitä henkilöstömitoituksia lakiin kirjataan. Valitettavasti poliitikot nukkuivat tämän asian suhteen pitkään. Nykyään monet hoito- ja hoiva-alan koulutuksen saaneet työskentelevät muilla aloilla tai ulkomailla. Sotepolitiikka on pitkälti keskittynyt hallintomallien miettimiseen, sen sijaan, että olisi parannettu sotealan houkuttelevuutta.
Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä julkaisi tammikuussa selvityksen Suomen sairaalaverkosta. Tätä selvitystä ei ole missään hyväksytty poliittisesti. Työryhmän selvitys on valitettavasti jatkoa ajattelutavalle, jossa harvemmat ja suuremmat yksiköt nähdään ratkaisuna erikoissairaanhoidon haasteisiin. Tätä perustellaan henkilöstöpulalla. Viime vuosina Suomessa on valitettavasti nähty voimakasta sairaanhoidon keskittämisintoa. Itä-Uudenmaan osalta kauhuesimerkki on Porvoon synnytysosaston sulkeminen.
Henkilöstöpula on akuutti. Mielestäni ratkaisu henkilöstöpulaan ei todellakaan voi olla sairaaloiden alasajo. Sen sijaan meidän on tehtävä kaikkemme lisätäksemme henkilökunnan saatavuutta. Toinen henkilöstöpulan seuraus on erittäin kalliiden vuokralääkäripalvelujen epäterve kehitys. Tämä lisää entisestään kustannusten nousua.
Hallitusohjelma sisältää monia tärkeitä toimia henkilöstöpulan ratkaisemiseksi. RKP:n katsoo, että kevään tärkeimpiä poliittisia painopisteistä on, että nämä etenevät mahdollisimman nopeasti.
Keskeistä on tarkastella kelpoisuusehtoja ja työnjakoa terveydenhuollossa. Niin, että esimerkiksi lääkärit, sairaanhoitajat ja lähihoitajat saavat työskennellä juuri sen parissa, mihin ovat koulutettuja. Hallitus aikoo myös lisätä koulutuspaikkoja. Byrokratiaa on kevennettävä, jotta henkilöstö voi keskittyä asiakastyöhön, hallinnon ja dokumentoinnin sijaan.
Parempi johtajuus, tasa-arvo ja joustavammat työmahdollisuudet ovat myös avainasemassa hoito- ja hoiva-alan houkuttelevuuden lisäämiseksi. Ulkomaisten tutkintojen tunnustamisen on myös tapahduttava sujuvammin.
Moni jo eläkkeelle siirtynyt ja erittäin arvokkaan työkokemuksen omaava hoito- ja hoiva-alan ammattilainen tekisi mielellään välillä osa-aikatyötä, mutta verottaja vie liian ison siivun lisätuloista. Tässä olisi mielestäni syytä parantaa taloudellisia kannustimia, jotta työn vastaanottaminen olisi kannattavampaa niille eläkeläisille, jotka itse haluavat välillä tehdä osa-aikatyötä.
Otto Andersson
Kirjoittaja on kansanedustaja ja RKP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja
UM 5.3.2024