Viime viikon aikana olemme uutisista voineet lukea räikeistä laiminlyönneistä, jotka koskevat vanhustenhuoltoa Suomessa. Ikäihmistemme on voitava tuntea olonsa turvalliseksi. Kaikilla on oltava oikeus turvalliseen vanhustenhuoltoon, ympäri vuorokauden. Olemassa oleviin ongelmiin on suhtauduttava vakavasti. Taloudellisen voiton tavoittelu ei saa mennä ihmisarvon edelle.

Eduskunta käsittelee parhaillaan hallituksen esitystä sote-uudistukseksi. On suuri kysymysmerkki, miten uudistukselle lopulta käy. Huomionvaroista on, että hallitus esittää kaiken sosiaali- ja terveydenhuollon siirtämistä kunnilta 18 maakuntaan. Loviisan ja Lapinjärven osalta tämä tarkoittaisi, että noin 1,6 miljoonan asukkaan Uudenmaan maakunta vastaisi myös meidän paikallisesta vanhustenhuollostamme. Hallituksen esitys tarkoittaisi myös, että kunnat eivät enää olleenkaan saisi tarjota vanhustenhuoltopalveluita. Sen sijaan vanhustenhuoltopalveluita tarjoaisi maakunta ja entistä suuremmassa mittakaavassa yksityiset hoito- ja hoiva-alan yritykset.

Itse ajattelen toisin kuin hallitus. Mielestäni kuntien tulisi myös tulevaisuudessa saada itse järjestää vanhustenhuoltoa. Kunnilla on kaikkein pisin kokemus ja asiantuntemus vanhustenhuollosta Suomessa. Onko järkevää poistaa kunnilta oikeus tähän? Minun mielestäni ei. Samalla on selvää, että myös kuntien järjestämässä vanhustenhuollossa on ongelmia. Ongelmat on ratkaistava. Tarvitaan enemmän henkilökuntaa vanhustenhuoltoon ja parempaa valvontaa, että vanhustenhuolto toimii. Tärkeää on myös uusien työtapojen kehittäminen ja henkilökunnan työhyvinvoinnin edistäminen. Jos kunnat ostavat vanhustenhuoltopalveluita yksityisiltä hoiva-alan yrityksiltä, tulee palveluiden laadun kriteerit asettaa korkealle. Yhtä tärkeää on jatkuvasti seurata, että nämä kriteerit täyttyvät. Sille välinpitämättömyydelle, josta olemme voineet lukea uutisista ei saa antaa minkäänlaista jalansijaa.

En sen sijaan usko, että ratkaisu näihin ongelmiin on siirtää vanhustenhuolto kunnista maakuntiin. Kunnissa on arvokasta kokemusta ja paikallistuntemusta. Voi esimerkiksi kysyä millaista tietämystä pääkaupunkiseudulla on kotihoidosta Liljendalissa tai Valkossa? Paikallista vanhustenhuoltoamme koskevat päätökset siirtyisivät nimittäin pitkälti pääkaupunkiseudulle, jos hallitus saa suunnitelmansa läpi. Etäisyys päätöksentekijöiden ja palvelujen käyttäjien välillä kasvaa. Voi myös kysyä, paraneeko vanhustenhuollon valvonta siirtämällä se väkirikkaaseen ja maantieteellisesti laajaan Uudenmaan maakuntaan?

Sen sijaan, että kunnilta poistettaisiin oikeus järjestää vanhustenhuoltoa, tulisi sote-uudistuksen keskittyä korjaamaan olemassa olevia ongelmia. Tarvitsemme yhteiskunnan, jossa ikäihmisemme voivat tuntea olonsa turvalliseksi.

Otto Andersson
Kaupunginvaltuutettu, Loviisa

Loviisan Sanomat 1.2.2019

ottoandersson.fi