Parhaat tulokset politiikassa saavutetaan mielestäni aina yhteistyön kautta. Toimiva yhteistyö yli puolue-, kieli- ja kuntarajojen takaa todennäköisimmin hyvän lopputuloksen. Yhteistyö ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin yksimielisyys. Kaikesta ei tarvitse, eikä pidä olla samaa mieltä. Päinvastoin. Politiikan tunnusmerkkeihin kuuluvat eri mielipiteet ja niiden vaihtaminen. Tärkeimmät yhteiskunnalliset päätökset syntyvät eri mielipiteitä yhteen sovittamalla. Politiikka on usein kompromissien tekoa.

Samalla on hyvä muistaa, että poliittisia päätöksiä tekevät aina ihmiset. Ja yhteistyö on aina ennen kaikkea henkilöiden välistä kanssakäymistä. Tässä yhteydessä haluan siksi korostaa vanhaa periaatetta: asiat riitelevät, ihmiset eivät. Toisin sanoen, eri mieltä saa ja pitääkin välillä olla. Ja joskus voimakkaastikin. Siinä ei ole mitään pahaa. Mutta väliä on sillä, millä tavalla oman mielipiteemme ilmaisemme. Saman asian voi sanoa monella eri tapaa. Hyvin kärjekkäästi tai vähän asiallisemmin. Se on hyvä pitää mielessä. Ja kaikkein tärkeintä on olla menemättä henkilökohtaisuuksiin.

Yhtä tärkeää on myös suhtautua kunnioittavasti toisten mielipiteisiin. Meillä on jokaisella oikeus omaan mielipiteeseemme. Mutta niin on myös kaikilla muilla. Tämä olisi hyvä pitää mielessä poliittisen väittelyn käänteissä. Ja, jos haluaa arvostella muiden poliittisia mielipiteitä on myös itsellä oltava valmius siihen, että omat mielipiteet voivat joutua arvostelun alaisiksi.
Demokratiassa perusperiaate on selkeä. Jos asiassa ei vallitse yksimielisyyttä enemmistön kanta voittaa. Tiedän itsekin ettei häviäminen äänestyksessä ole aina helppoa. Välillä asia voi harmittaa pitkäänkin. Eteenkin, jos kyse on itselle todella tärkeästä asiasta. Luottamushenkilönä olisi kuitenkin tärkeää pystyä kunnioittamaan enemmistön päätöstä. Oma mielipidettään ei tietenkään tarvitse muuttaa, mutta hyvä olisi myös ymmärtää muiden kantoja ja olla ottamatta päätöstä henkilökohtaisesti.

Uskon, että asiallinen ja toisten mielipiteitä kunnioittavaa poliittinen keskustelukulttuuri lisää monen halukkuutta osallistua esimerkiksi kunnallispolitiikkaan.

Kirjoittaja on Loviisan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja työskentelee RKP:n ministeriryhmän erityisavustajana

Kolumni, Loviisan Sanomat